Olen paljasjalkainen stadilainen jonka suvun juuret ovat Terijoen suunnalta. Lapsuus tuli vietettyä Mummolassa Tampereen Tallipihassa, jonka perunakellari toimi myös pommisuojana. Välillä piti istua Finlaysonin Puuvillatehtaankadun portinvartijan kopissa ja odottaa että Mustavuoren moottoripyöräkilpailu loppui. Kotiin ei päässyt kun nääs motskarit kiersivät Tallipihan ympäri!

Mummola oli vissiin vähän fiini, nääs kun äidin isä oli arvostettu rakennusmestari Finlaysonilla. Tallipihan talossa oli joka huoneessa soittokello joka oli yhteydessä keittiössä olevaan laitteeseen josta  kääntyi esille sen huoneen numero mistä piikaa kutsuttiin apuun. Lisäksi taloon tuli Tampereen ensimmäinen jääkaappi, General Electric merkiltään.

Kastijako jatkui vielä kuolleenakin, koska vainajat kuljetettiin statuksensa mukaisella hevoskärryllä kirkolle.

Niin hyvin iskostui mansen bamlaus että Hesassa suomenkielen maikka halusi nääs antaa nelosen suomenkielessä. Nääs kun maikka ei hyväksyt sanoja kuten kyökki ja permanto, nääs!

Täällä kävin teknisen koulun ja muutaman mutkan kautta jouduin Messuhalliin josta maailman pisimmästä letkajenkasta onnistuin nappaamaan elämänkumppanin.

Olympialaisten aikoihin löytyi Sipoon korvesta tosi rauhallinen kesämökkipalsta. Sodan jälkisäädöksien mukaan tonttia ei voinut ostaa, vaan isäni piti se vuokrata.

Kesti vielä muutama vuosi ennenkuin paikka oli oma. Sillä välin oli jo pystytetty sauna jossa asuttiin.

Isäni kävi joka päivä töissä ja koska tietä ei ollut ja moottorivene oli vain haave, piti mantereelta tulla soutuveneellä. Soutumatka kesti tunnin!

Seuraavaksi rakennettiin Puutalon elementeistä pieni tönö sekä vaja että PC (Puusee).

Vuosikymmet elettin ilman tietä petroolilampun käryssä ja kaikilla oli niin mukavaa.

Mutta isäni jätti aikanaan paikan minun hoidettavakseni ja minä aloitin pitkälliset ja sitkeät neuvottelut tiestä ja sähköstä. Onnistuin saamaan molemmat ja tänä päivänä ihmettelemme yhä, kuinka ihmeessä olemme pystyneet elämään ilman niitä.

Jag är en infödd Helsingforsare vars rötter kan hittas i Terijokitrakten.

Barndomen tillbringade jag i Tammerfors Tallipiha vars potatiskällare även verkade som bombskydd.

Ibland måste jag sitta i Finlaysons Puvillatehtaankatus portvaktsstuga och vänta på att motorcyckeltävlingen i Mustavuori slutade. Hem kunde jag inte komma för tävlingen gick runt Tallipiha!

Morföräldrarna var visst litet finare folk, för morfar var en beaktad byggmästare på Finlayson. I husets varje rum fanns en ringknapp som var kopplad till en apparat i köket som visade det rums nummer varifrån order kom att pigan skulle infinna sig. Dessutom fanns i huset Tammerfors första kylskåp av märket General Electric.

Kastindelningen fortsatte ännu när man hade dött, för det fanns på Tallipiha olika likkärror för olika stånds personer.

Tammerforsdialekten var så inrotad, att den finska lärarinnan i Helsingfors ville ge underkänt i finska. Hon kunde inte godkänna ord som t.ex. “kyökki” och “permanto”.

Här i Helsingfors studerade jag i Tekniska Skolan och efter många händelser hamnade jag i Mässhallen var jag från världens längsta letkajenkka hittade min livskumpan.

Vid tiden för de Olympiska spelena hittade mina föräldrar en verkligt fridfull tomtplats i Sibbo. Bestämmelserna efter kriget förbjöd tomtköp, så min far måste arrendera platsen.

Det räckte ännu några år innan tomten kunde inlösas och under väntetiden hade uppförts en bastu var vi kunde bo.

Min far pendlade i åratal mellan jobbet i Helsingfors och stugan i Sibbo. Eftersom det inte fanns någon väg och en motorbåt var önsketänkande, måste man ro. Det tog en timme att komma från fastlandet till sommarstugan!

Som följande byggdes en liten stuga av Puutalos element och ett torrdass.

Flere tiotals år bodde vi i stugan i petroleumlampans os och det var hur gemytligt som helst.

Men tiderna förändrades och min far lämnade sommarstället i mina händer. Jag påbörjade  segslitna och långvariga processer med att försöka få elektricitet och väg till tomten. Lyckan står den trägne bi och vi fick trots allt väg och el till stället.

Vi undrar ännu i denna dag hur i all världen vi har kunnat leva utan el och väg.

 

Sähkö saapuu! / Elektriciteten anländer!

Ei enään petroolilamppuja! Inte mera petroleumlampor!

Sauna sijaitsi ennen pienellä niemellä. Nykyään niemi on saari, koska kaivoin syvän ojan niemen halki veneliikennettä varten. Toisin sanoen, saunaan ei pääse muuten kuin sillan yli  ja tätä siltaa on aika ajoin uusittu.  Viimeksi silta uusittiin 2012 ja tässä on tilannekuva sillan avajaisista.

Bastun byggdes på en liten udde, som idag är en liten holme. Jag grävde nämligen en djup kanal tvärs över udden för båttrafiken. För att komma till bastun måste man gå över en bro som måste då och då renoveras. Bron förnyade delvist senast 2012 och vidstående foto är taget vid invigningen av bron

Onko tämä lepakko karannut lastentarhasta? / Har denhär läderlappen rymt från barnträdgården?

Näillä kotisivuillani tulen esittämään muutamia innovaatioita jotka olen toteuttanut kesäpaikallani.

 På dessa hemsidor kommer jag att visa några innovationer som jag har förverkligat på sommarstället